tulkinta
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- tulkitseminen tai sen tulos
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ulkint̪ɑ/
- tavutus: tul‧kin‧ta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tulkinta | tulkinnat |
| genetiivi | tulkinnan | tulkintojen (tulkintain) |
| partitiivi | tulkintaa | tulkintoja |
| akkusatiivi | tulkinta; tulkinnan |
tulkinnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tulkinnassa | tulkinnoissa |
| elatiivi | tulkinnasta | tulkinnoista |
| illatiivi | tulkintaan | tulkintoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tulkinnalla | tulkinnoilla |
| ablatiivi | tulkinnalta | tulkinnoilta |
| allatiivi | tulkinnalle | tulkinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tulkintana | tulkintoina |
| translatiivi | tulkinnaksi | tulkinnoiksi |
| abessiivi | tulkinnatta | tulkinnoitta |
| instruktiivi | – | tulkinnoin |
| komitatiivi | – | tulkintoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tulkinna- | |
| vahva vartalo | tulkinta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. tulkitseminen tai sen tulos
|
|