tajuaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tajuaminen (38)
- teonnimi verbistä tajuta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tajuaminen | tajuamiset |
| genetiivi | tajuamisen | tajuamisten tajuamisien |
| partitiivi | tajuamista | tajuamisia |
| akkusatiivi | tajuaminen; tajuamisen |
tajuamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tajuamisessa | tajuamisissa |
| elatiivi | tajuamisesta | tajuamisista |
| illatiivi | tajuamiseen | tajuamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tajuamisella | tajuamisilla |
| ablatiivi | tajuamiselta | tajuamisilta |
| allatiivi | tajuamiselle | tajuamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tajuamisena (tajuamisna) |
tajuamisina |
| translatiivi | tajuamiseksi | tajuamisiksi |
| abessiivi | tajuamisetta | tajuamisitta |
| instruktiivi | – | tajuamisin |
| komitatiivi | – | tajuamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tajuamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tajuamis- | |