punkka
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (arkikieltä) peti, sänky, vuode (erityisesti aluksessa tai armeijassa)
- (murteellinen) pesuamme, soikko
- pestä lapsi punkassa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpuŋkːɑ/
- tavutus: punk‧ka
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | punkka | punkat |
genetiivi | punkan | punkkien (punkkain) |
partitiivi | punkkaa | punkkia |
akkusatiivi | punkka; punkan |
punkat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | punkassa | punkissa |
elatiivi | punkasta | punkista |
illatiivi | punkkaan | punkkiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | punkalla | punkilla |
ablatiivi | punkalta | punkilta |
allatiivi | punkalle | punkille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | punkkana | punkkina |
translatiivi | punkaksi | punkiksi |
abessiivi | punkatta | punkitta |
instruktiivi | – | punkin |
komitatiivi | – | punkkine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | punka- | |
vahva vartalo | punkka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- punkka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 10. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen arkikieliset ilmaukset
- Suomen kielen murteelliset ilmaukset
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Suomen kielen lainat englannista
- Suomen kielen lainat ruotsista
- Suomen kielen hygienian sanasto