kiusa
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiusa (9)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiu̯sɑ/
- tavutus: kiu‧sa
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiusa | kiusat |
genetiivi | kiusan | kiusojen (kiusain) |
partitiivi | kiusaa | kiusoja |
akkusatiivi | kiusa; kiusan |
kiusat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiusassa | kiusoissa |
elatiivi | kiusasta | kiusoista |
illatiivi | kiusaan | kiusoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiusalla | kiusoilla |
ablatiivi | kiusalta | kiusoilta |
allatiivi | kiusalle | kiusoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiusana | kiusoina |
translatiivi | kiusaksi | kiusoiksi |
abessiivi | kiusatta | kiusoitta |
instruktiivi | – | kiusoin |
komitatiivi | – | kiusoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiusa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
ilmeisti takaperoisjohdos germaanisesta lainasanasta kiusata[1]
Käännökset[muokkaa]
1. harmi
|