kiehahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiehahtaminen (38)
- teonnimi verbistä kiehahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiehahtaminen | kiehahtamiset |
| genetiivi | kiehahtamisen | kiehahtamisten kiehahtamisien |
| partitiivi | kiehahtamista | kiehahtamisia |
| akkusatiivi | kiehahtaminen; kiehahtamisen |
kiehahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiehahtamisessa | kiehahtamisissa |
| elatiivi | kiehahtamisesta | kiehahtamisista |
| illatiivi | kiehahtamiseen | kiehahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiehahtamisella | kiehahtamisilla |
| ablatiivi | kiehahtamiselta | kiehahtamisilta |
| allatiivi | kiehahtamiselle | kiehahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiehahtamisena (kiehahtamisna) |
kiehahtamisina |
| translatiivi | kiehahtamiseksi | kiehahtamisiksi |
| abessiivi | kiehahtamisetta | kiehahtamisitta |
| instruktiivi | – | kiehahtamisin |
| komitatiivi | – | kiehahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiehahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiehahtamis- | |